Hetki sitten esiteltiin taas uutta Haute Couturea. Vaatteet ovat siis erityisen kalliista kankaista valmistettuja ja ne periaatteessa ovat taidetta. Nämä asut ovat siis todella kalliita ja niitä käytetäänkin vain suurissa juhlissa, mutta suurinosa jää kokonaan käyttämättä. Vain kahdeksalla muotitalolla on oikeis tehdä HC -mallisto. Tuosta taiteesta tulikin mieleen. Minusta joidenkin mallistojen pitäisi olla vielä enemmän tehty taiteen ei muidin nimissä. Minusta HC:ssa pitäisi näkyä vielä enemmän mielikuvitus. Mutta varsinkin Diorin mallistot ovat ennakkoluulottomia ja ne omaavat mielikuvitusta ja rohkeutta. Kuitenkin kaikenmaailman jakkipuvut eivät omassa ajatusmallissani kuulu Coutureen.

Tälläkertaa Christian Diorin HC -mallistossa suunnattiin muutamia vuosisata taaksepäin. Tyyli oli juhlava ja suurreellinen, paljon röyhelöitä ja juhlavia pukuja.  Minuun tämä ei ehkä uponnut yhtä paljoa kuin edellinen Japani aiheinen tyyli, mutta rohkeaa. Mallisto oli kuitenkin ehdottomasti näyttävin. Molemmat yläpuolen kuvat ovat olivat Diorilta suosikkejani, pidän erityisesti jälkimmäisen kuvan yksityiskohdista.

Chanelillä oli väreinä tummaa, vaalee, hipaus harmaata ja purnertavampiakin sävyjä. Dioriin verrattuna tylsää, mutta muutama helmi joukosta kuitenkin löytyi. Moniin asuihin sisältyi aurinkolasit, hmm mielenkiintoista. Kuten yllä oleva ensimmäinen kokonaisuus on mielestäni kaunis ja herkkä. Toisaalta Chanel vastasi myös erikoisimmasta lopputuloksesta, nimittäin jälkimmäisessä kuvassa on oma Suvi Koponen jossain oudossa lopputuloksessa hääpuvun ja avaruusolion välimailla.

Christian Lacroix erottui joukusto dramaattisuudellaan. Minulla sekin jakoi mielipiteitä. Mallien hiukset meikit olivat todella näyttäviä, mutta jossain asukokonaisuuksissa petyin. Alun tyyli muuttui loppuakohden pitkiin juhlavampiin asuhuin (kuten jokaisella mallistolla lähes), jotka olivat ehkä kuitenkin paljon mielenkiintoisempia. Koristeita ja yksityiskohtia oli paljon. Eniten pidin ensimmäisen kuvan tyylistä, joka vastasi eniten sitä mitä dramaattisuudelta haluan. Mallisto erottui kuitenkin valtavirrasta.

Givenchyn Couture-tyyli oli juuri Chanelin tapaan hyvin tavallista ilman yllätyksiä - kauniita pukuja ilman taidetta. Nämä kaksi kokonaisuutta olivat ainoat joista todella pidin. Ensimmäisessä kuvassa tuntuu kuin päällä olisi vain yksi vaate joka liukuvärjäityy beigesta leopardiin, se on mielettömän tyylikäs. Toinen asu taas sopisi vaikka Academy Awardseihin, pidän kristtaliyksityiskohdista, ja helma on tyylikäs ja ilmava.

Valentinolta oli vaikea löytää yhteinen tyyli. Väreinä oli mustaa, todella punaista, harmaata, valkoista, vaaleanpunaista ja vaikka mitä. Vaatteet olivat toki tyylikkäitä, mutta osittain seassa saattoi olla pelkkiä jakkupukuja, jotka voitaisiin tunkea ready-to-wear mallistoihin. Niin se vain minusta on. Eka mekko on hieno, vaikka siinä on ehkä hivenen erillaisia yksityiskohtia niin värit käyvät yhteen  ja huomaa huulipuna ja kengät. Toinen kokonaisuus taas on mielestäni jollain tavalla ällöttävän vaaleanpunainen.